Olkapään tilanne

"Onko sinulle koskaan tullut mieleen, että tämä voisi olla jäätynyt olkapää?" kysyi Töölön sairaalan ortopedi toukokuussa. Naurahdin, että olen saanut eri lääkäreiltä erilaisia diagnooseja, mutta kukaan ei ole suoraan sanonut olkapäätäni jäätyneeksi, mutta että itse olen päätellyt olkapääni olleen jäätynyt. "Sinun kertomuksesi sairauden kulusta, oireista ja sen eri vaiheista kuulostaa tyypilliseltä jäätyneen olkapään tapaukselta."

Ortopedi käski minun tehdä erilaisia kurkotuksia ja panna vastaan, kun hän otti käsistäni kiinni, näitä minulle jo tutuksi tulleita testejä. Kahden kandin kanssa tutkaili minua aikansa ja sanoi lopuksi: "Kirurgina minä en tälle voi tehdä mitään. Kun tässä vielä muutama kuukausi kuluu, käsi paranee vielä lisää, mutta pieni liikerajoitus voi jäädä. Voimaharjoittelu olisi nyt hyvästä."  Sanoin, että en ole mikään kuntosali-ihminen, mutta odotan kovasti puutarhatöiden alkamista. Kaikenlaista kaivuuhommaa olisi tiedossa. "Ei sitten muuta kuin lapiohommiin!" toivotti näkemiin.

Nyt kun lähes pari kuukautta on kulunut tuosta poliklinikkakäynnistä, olkapää ei enää vaivaa. Keväällä oli silloin tällöin ohimeneviä vihlaisuja käsivarressa. Hieroja oli sanonut, että ne johtuvat arpeutuneista lihaskalvoista. Ne jäytävät, kunnes paranevat. Kun oikein korkealle ja viistosti pään yli kättä kurotan, olkapään seudulla tuntuu hieman kireyttä, ei muuta. Testasin juuri, että saan jopa kädet yhteen, kun kurotan oikealla kädellä yläkautta selän taa ja otan vasemmalla alakautta kiinni. Toisinpäin en ole koskaan käsiäni yhteen saanutkaan ja nyt oikea käsivarsi tuntuu sen verran kireältä, että jää kauemmas kuin ennen. Sitä jäänyttä liikerajoitusta, mutta ei paljoa haittaa. Ja ehkä käsi vielä tästä vetreytyy ajan kanssa jonkin verran.

Lihasharjoittelua on tullut, kun on pitänyt metsää istuttaa ja puutarhassa tonkia. Hieroja kerran kuussa antaa kunnon käsittelyn. Viimeksi irrotteli jo luukalvoja. Teki vähän kipeää. Ei päästä minua helpolla, mutta jälkeenpäin on todella hyvä olla. Kuin leijuisin pois sieltä hierontapöydältä.

Hierojalla on ollut ratkaiseva merkitys tässä paranemisessa. Siitä kalkinmurskauksesta se paraneminen lähti käyntiin, vaikka operaation tehneen radiologin mukaan vaikutti mitättömiltä ne minun kalkit. Onneksi hän teki sen toimenpiteen, vaikka omituinen tilanne se silloin tammikuun alussa oli.

Pitkä on matka ollut. Voimat olivat välillä aika lopussa. Oireiden alusta alkaen reilu vuosi meni jäätyneelle olkapäälle. Todennäköisyys saada jäätynyt olkapää toisen kerran tähän samaan tai toiseen olkaan on nyt kasvanut. Seuraavalla kerralla, jos sellainen tulee, tiedän paremmin, mikä minua odottaa. Toivottavasti toista kertaa ei kuitenkaan tule.

Kilpparitilanne

Kilpirauhaslääkityksen kanssa tunsin keväällä jo epätoivoa. Endokrinologin määräämä lääkeannoksen kasvattaminen ei sopinut. Työterveyslääkärin ohjeesta puolitin lisäannoksen ja otin 25 µg tabletin aluksi joka toinen päivä. Liityin hädissäni facebookin kilpparivertaistukisivulle ja kohtalotovereiden neuvosta puolitin 25 µg tabletin ja otin 12,5 µg joka päivä, jotta annos olisi tasainen. Alkoivat riidellä siellä vertaistukisivulla, joten päätin lähteä sieltä.

Puhelinaikaa oli vaikea endokrinologille saada. Kuukauden verran puhelinaikaa odottelin ja söin pienempää lisäannosta. Alun tasaantumisen jälkeen sydän alkoi taas oirehtia ylilyönneillä, joten lopetin lisätyroksiinin ottamisen ja palasin vanhaan 1,0 mg annokseen. Puhelinaikakin meni ohi, kun aika oli varattu koko päiväksi, mutta en sattunut olemaan juuri silloin vastaamassa puhelimeen, kun arvostettu lääkäri soitti. Uusi aika siirtyi taas usealla viikolla. Tein sitten lääkkeen vähentämisestä ratkaisun itse.

Kun vihdoin usean viikon odottelun jälkeen sain endokrinologin langan päähän, hän sanoi, että missään tapauksessa minulle ei voisi määrätä liotyroniinia, koska sydämeni alkaa oirehtia. Hän neuvoi pitämään tyroksiiniannoksen ennallaan ja kokeilemaan vaikka jotain ruokavaliota, mutta mitä, sitä hän ei sanonut. Eikä myöskään neuvonut, mistä voisin neuvoa ruokavalioasiaan hakea.

En ole tehnyt ruokavalioasialle mitään. Ei riitä kekseliäisyyttä. Olo on kyllä parantunut. En ole enää ollut niin väsynyt. Sanat puuroutuvat välillä suussa ja yhdistän sen toisinaan väsymykseen, mutta toisinaan en tiedä, mistä johtuu. Työkaverini sanoi, että kovalevyni on tuhoutunut ja siksi pätkii. Ehkä se on niin. Liian paljon asioita yhtä aikaa, ettei kaikkea pysty käsittelemään.

Olkavarsi ilmoittelee vihlaisuin, että olisi aika laittaa kone kiinni. Elän nyt tätä kesää. Ihmettelen ja seuraan luonnon kasvua ja lintujen puuhia. Täytyy hyväksyä se, että olen tällainen vähän rikkinäinen ihminen.

Sydän käy kierroksilla

Vajaatoimintalääkityksen säätö ei ole helppoa. Muutama viikko takana lääkeannoksen nostoa ja sydän käy kierroksilla. Eilen tuntui, että pumppu tulee kurkusta ulos, eikä meinannut tasaantua millään. Aikani puuskutin ja yritin rauhoittua, vaan olo ei asettunut. Oli lähdettävä kotiin lepäämään. Stressillä lienee osansa ja kellon vääntämisellä kesäaikaan, mutta lääkitystä epäilen eniten. Tänään sydän on jatkanut pompottamista tiheämpään tahtiin, mutta tukalaksi olo ei ole mennyt.

Lääkkeen säätöä määrännyt endokrinologi oli tavattavissa vasta kuukauden päästä, joten marssin työterveyteen. Sain harkittavaksi annoksen pientä laskua siten, että otan 25µg lisää entisen 0,1 mg:n lisäksi vain joka toinen päivä. Kokeilen siihen asti, kunnes saan endokrinologin langan päähän.

Liekö kohta vuoden kestänyt olkapäävaiva rasittanut kroppaa niin paljon, että kilpirauhanen alkoi oirehtia. Onhan tämä raskasta ollut. Puhe ollut pari päivää välillä tosi takkuista ja takeltelut selvästi hämmästyttävät työkavereita. En jaksa selittää.

Kysyin työterveyslääkäriltä myös, kannattaisiko perua minulle varattu ortopedin poliklinikka-aika, kun olka on jo elpynyt niin hyvin. Liikerata on melkein kunnossa ja kipuja on enää harvemmin. Neuvoi, että pitäisin ajan, jos käsi ei ole täysin terve, niin saisin asian "virallisesti" päätökseen. Toimenpidettä ei ole vielä tiedossa, vaan vasta konsultaatiokäynti. Vien ehkä jonkun poliklinikka-ajan, mutta kai se on paras varmistaa tilanne sairaalaortopedin luona, kun ihan kunnossa en vielä ole. Aika on kuukauden päästä.

Hierontaa äärirajoille

Taitava nivelmanipuloija tämä hierojani. Auttanut suunnattomasti käteni paranemisen kanssa. "Tämä tuntuu jo lähes normaalilta tämä käsivartesi", sanoi kun pyöritteli hauistani. "Kalvoissa tuntuu jonkin verran arpikudosta, joka varmaan toisinaan vihoittelee, mutta muuten oikein hyvältä vaikuttaa." Viime joogan jälkeen oli tuntunut kuin joku rengas olisi puristanut käsivarren ympärillä. Olin kovasti yrittänyt venytellä kättäni ja tunsinkin edistyneeni ison harppauksen. Illalla kotona tuli sitten tuo puristava kivun tunne. Hieroja sanoi sen johtuvan hermoista. Kivut olivat aamulla ohi.

"Anteeksi, olen tänään aika kovaotteinen", sanoi, kun yritti nyhtää käsivarttani irti olkanivelestä. "Huomaan.. Menet aina sinne äärirajalle, jonne tänään pääsee. Joka kerta luulen, ettei kättäni tai olkaani voi enempiä irrotella, mutta aina menet vähän pidemmälle." "Niinpä. Nyt pitäisi vaan saada voimaa tähän käteen. Ei väliä mitä teet, kunhan teet." Hieronnan jälkeen ojentelin ja venytin kättäni ylöspäin ja huomasin taas edistystä. "Paljoa ei enää puutu, että saan tämän suoraksi." Venytys tekee vähän kipeää ja pidempi venytys saa käsivarren tärisemään, mutta ei haittaa, koska ei kestä loputtomiin.

Reilun kuukauden päästä tulee vuosi siitä, kun tunsin ensimmäiset oireet käsivarressa. Silloin en tietenkään voinut aavistaa, mikä minua odottaisi syksyn alkaessa. Koettelemusten vuosi.

Kilpirauhasen vajaatoiminta ja jäätynyt olkapää

Endokrinologi ei ottanut kantaa, onko kilpirauhasen vajaatoiminnalla yhteyttä jäätyneeseen olkapäähän. Kilpirauhasarvot ovat kunnossa, mutta väsymys on valtava, palelee ja sanat katoavat päästä. Totesi, että oireeni sopivat useaan eri vaivaan, mutta voidaan kokeilla tyroksiiniannoksen nostoa ja tarvittaessa T3-hormonilääkitystä, liotyroniinia, jos tyroksiinin nosto ei paranna oloa. Puhui myös plasebovaikutuksesta, siitä, miten oireet voivat helpottaa, kun kovasti uskoo, että saa oikeaa lääkettä. Kertoi, että netti on pullollaan kirjoituksia ihmisistä, joilla on kilpirauhasoireita, vaikka TSH- ja T4V-arvot ovat viiterajojen sisällä. On muodostunut viimeaikojen ilmiöksi ja hieman ihmetyttää, kun sadat ja tuhannet ihmiset yhtäaikaisesti näinä aikoina oirehtivat. Totesi, että tavallinen lääkäri tässä tilanteessa katsoisi arvojani, eikä näkisi niissä korjaamisen varaa. Kertoi, että kyse on asiasta, josta ei vielä ole tutkimustietoa, mutta hoitokokeilulla voidaan yrittää oireitani parantaa.

Itse luin joskus talvella terveyskeskuksen lehdestä naisesta, joka oirehti, vaikka kilppariarvot olivat viiterajoissa. Olin jo aikaisemmin ihmetellyt oloani ja pähkäillyt jäätyneen olkapään yhteyttä kilpirauhasen vajaatoimintaan, ja tämän naisen tarina tuntui selvittämisen arvoiselta asialta: voiko olla oireita, vaikka arvot ovat kunnossa? Voiko minulla olla vajaatoiminta, joka on edesauttanut olkapäävaivan syntyä, vaikka syön tyroksiinia?

Joskus vuosia sitten, kun lapsettomuushoitojen aikana sanoin työterveyslääkärille lapsettomuuslääkärin ohjeen, että TSH-arvon olisi pysyttävä 1-2 välillä, lääkäri tokaisi, että hoidetaan oireita, ei arvoja. Nosti kuitenkin annosta ja arvot asettuivat kohdilleen. Olo oli joskus hoitojen välillä käsittämättömän hyvä ja ikuinen väsymys tiessään, vaikka silloin hoidettiin lapsettomuuteen vaikuttavaa hormonitasapainoa, eikä kilpirauhasen vajaatoimintaa. Ihmettelin miehelleni, että näinkö helppoa tämä on, nappi vain huuleen ja olo paranee. En silloin tiennyt, että minulla oli vajaatoiminta. Minulle oli aina sanottu arvoja mitattaessa, että arvoni ovat kunnossa, eikä mitään vajaatoimintaan viittaavaa ollut, vaikka olin väsynyt ja saamaton ja "pää sumussa". Nyt olen syönyt samaa annosta tyroksiinia kolmisen vuotta ja väsymys on saanut kaverikseen palelun. Olen ollut vilukissa jo vuosia, mutta syksystä lähtien palelu on lisääntynyt.

Tähänkin tilanteeseen sopii, että hoidetaan oireita, eikä arvoja. Ehkä tässä ajassa oirehtivat ihmiset ovat sellaisia, joilla kilpirauhaslääkitys ei vain ole kohdallaan, vaikka kilpirauhasarvot ovat viiterajojen sisällä. Hormonitasapaino on monimutkainen yhtälö.

Vihlaisuja olkavarressa

Ei hellitä tauti otettaan. Kolmatta viikkoa kuuntelen lisääntyneitä vihlaisuja olkapäässä ja olkavarressa. Sellaisia täsmäiskuja, ei jatkuvaa jomotusta. Onkohan taas joku uusi vaihe alkamassa? Toivottavasti liittyy vain paranemiseen, eikä kyse ole käänteestä pahempaan. Tänään joogassa ainakin huomasin, että ylöspäin pystyn venyttämään kättä seistessä paremmin kuin aikaisemmin. Selinmakuulla käsi ei tosin veny lähellekään lattiaa, kun nostan sen pään yläpuolelle, joten lepuutan sitä otsaa vasten.

Olo on melkoisen uupunut. Sain varattua ajan sille endrokrinologille parin viikon päähän. Ehkä tämä uupumus ja saamattomuus liittyy pitkään kestäneeseen olkapäävaivaan eikä kilpirauhaseen, mutta haluan tsekata asian. Palelua en ymmärrä. Tukkakin lähtee päästä - siitä kampaaja joka kerran minulle on jo vuosia huomauttanut. Onneksi kuitenkin tulee uutta tilalle. Hapsottaa, mutta minkä sille mahdan.

Olen vähentänyt MSM-jauheen määrää yhteen reiluun teelusikkaan aamulla. Kun lopetin panacodit, jotka aiheuttaa ummetusta, vatsa alkoi toimia liian tehokkaasti. Vielä ei ole löytynyt tasapainoa. Panacodien lopettaminen ei aiheuttanut vieroitusoireita. Otinkin niitä vain yötä vasten, joten ehkä kodeiinista ei kehittynyt riippuvuutta. Nyt olen alkanut pohtia, josko pitäisi taas alkaa ottaa yksi yötä vasten, kun vihlaisut ovat alkaneet vaivata. Jotenkin ne kuitenkin unohdan, kun menen nukkumaan, enkä ole kipuihin herännyt. Paras jättää tropit ottamatta, kun ilman pärjää. Toivottavasti maksa on alkanut elpyä. Tässä joskus keväällä pitäisi maksa-arvot katsoa uudelleen, kunhan lääkkeitten lopettamisesta on kulunut riittävän kauan aikaa.

Olkapää rutisee

Rutina olkapäässä tuntuu taivaalliselta! Olkanivel alkaa oikeasti irrota kuopastaan, minne on kuukausiksi jämähtänyt. Yritän tavallisissa tilanteissa kurotella oikeaa kättä kuten ennen. Joskus jonnekin jo yletyn, joskus en. Monta kuukautta olen nostellut ja kurotellut pääasiassa vasurilla. Nyt täytyy erikseen muistuttaa itseään, että oikeaa kättä ei saa unohtaa, vaikka se vielä huonompi onkin.

Tänään hieroja yritti kaivautua kainaalooni, kun tavoitteena oli irrotella nivelpintoja. Teki vähän kipeää, mutta hän teki sen minun parhaakseni. Huomautti, että minulla oli sellaisia lihasjumeja, jotka olivat tulleet jostain fyysisestä tekemisestä. Huomasi viikon takaiset lumityön jäljet. Se taisi ottaa kovemmalle kuin ajattelinkaan. Huomasin kyllä itsekin, että meni vähän överksi, kun olka kipeytyi. Pakkaslumi oli helppoa, vaikka sitä oli paljon, mutta plussakelillä lumi oli raskaampaa ja tuli silloin yritettyä vähän liikaa. Koko viikon on käsivarsi vähän vihoitellut. Hieroja ei ollut asiasta huolissaan. Sanoi, että pääasia, että teen. "Anna mennä vaan. Riuhtoa ei tietenkään kovin kannata, mutta kunhan teet sillä kaikkea, mihin pystyt."

En ole juurikaan jaksanut jumpata. Toisinaan kättä venyttelen, mutta pääasiassa keskityn liikuttelemaan ihan normaalin elämän puitteissa. Voimat ei riitä muuhun. Iso väsymys on ottanut vallan. Tuntuu, että olen vielä talviunilla, jonne kupsahdin ennen joulua, kun jäin sairaslomalle. Sen jälkeen olen ollut todella uupunut. Töihin herääminen on vaikeaa ja helposti nukahdan kotona illalla sohvalle. Se ei tietenkään tiedä hyvää seuraavia yöunia ajatellen.

On alkanut yhä enemmän arveluttaa, että kilpirauhanen on jollain tavalla tämän takana. Väsyn ja uupumuksen. Arvot on kyllä ihan ideaalit, joulukuussa mitatut. Ei pitäisi olla mitään. Kävin työterveyslääkärillä asiasta juttelemassa. Mukanani oli lehtiartikkeli, jossa eräs kilpirauhaspotilas kuvasi olotilaansa. Ei muista sanoja, kun puhuu ja on jatkuva väsymys ja palelee. Kuulostaa tutulta. Laittoi lähetteen endokrinologille, mutta totesi, että epäilee mielenterveyttäni. Puistin päätäni: "Olen ollut siellä kauan sitten ja tiedän mitä se on. Siellä oli ihan mustaa. Tämä ei ole sitä."

lähde: Metsähallitus: suurpedot.fi 

Lumitöitä piisaa

Lumityöt ovat mitä parasta treenausta toipuvalle kädelle ja olkapäälle. Ulkona on pikku pakkanen ja hyvä hengittää. Urpiaisen raato lintujen ruokintapaikalla vähän suretti, mutta tappiota silläkin saralla tulee väistämättä, kun urpiaisia on yllättäen ilmestynyt ruokintapaikalle toistakymmentä. Kiertolintuja, kertoivat Luontoillassa, ja nyt ovat kiertäneet tänne meille. Olikohan naapurin kissa ollut asialla vai olikohan lentänyt ikkunaan? Ovat aika rauhallisen oloisia, joten eivät ehkä ole tottuneet tiaisten ja varpusten vilkkaisiin syöminkeihin ja joku on päässyt yllättämään.

Pitkä tie edessä

Kontrollikäynnillä työfysioterapeutin luona todettiin, että jatkan keppijumppaliikkeitä ja venyttelyä omaan tahtiin. Fysioterapeutti halusi kuulla tarkan selostuksen kalkin murskauksesta ja totesi, että lähetteen kirjoittanut ortopedi sai taas uuden sulan hattuunsa. "Määräsi rohkeasti toimenpiteen, joka ei joka ortopedin mieleen edes tule. Heinoa, että ollaan saatu hänet meille", iloisena kehui. Vastasin, että potilaan kanssa kanssakäymisessä oli tällä vähän puutteita, mutta se pitää antaa hänelle anteeksi, koska osaa hommansa. Niinhän se on, että sama ihminen ei voi olla täydellinen joka ominaisuudeltaan. Täytyy olla kiitollinen, että pääsi sellaisen lääkärin hyppysiin, jolla oli selvä näkemys, miten minut voisi parantaa. Viis siitä, jos ei usko glukosamiiniin tai ei osaa kuunnella potilaan pelkoa. Niille täytyy vain etsiä toiset kanavat.

Fysioterapeutti katsoi käden liikkeet ja totesi käden nousevan noin 110 astetta, kun nostaa etukautta ylös. Neljästäkymmenestä asteesta on parannusta huimasti. Lähes kaikki tuli pari viikkoa kalkinmurskausoperaation jälkeen, mutta sen jälkeen ei suurta edistystä ole tullut. Murskauksesta on nyt kuukauden päivät, joten edessä on ilmeisesti hidasta toipumista, vaikka olisin tietysti toivonut, että pääsisin tästä hetkessä. Alkuinnostuksen jälkeen mieliala on vähän laskenut. Kipulääkitystä en ole voinut kokonaan lopettaa, mutta päivät yritän sinnitellä ilman troppeja.

Pitkät kokouspäivät rasittavat edelleen ja koko päivän kokoustamisen jälkeen ilta kotona on kipuinen. Minun täytyy tämä ottaa paremmin huomioon, kun kalenteria täytän, vaikka ei sitä minulta juurikaan kysytä. Kuten olen aikaisemminkin todennut, työpaikalla odotetaan täyttä panosta, jos sinne kokonaisena ilmestyy.

Edistystä - vihdoinkin

Yllättäen sain laitettua kädet selän takana yhteen. Kalkinmurskauksesta noin viikko ja selvää edistystä on tapahtunut. Vihdoinkin! Kivut ovat myös vähentyneet. Yritän päivät selvitä jääpussilla, mutta yöksi pitää Panacodit ottaa. Olen kolmisen viikkoa syönyt sitä MSM-jauhetta. Ehkä kalkin murskauksesta on ollut apua ja ehkä tuo orgaaninen rikkikin alkaa vaikuttaa. Ehkä tauti on taittunut ja paraneminen on alkanut. Hierojakin huomasi, että liikkuvuus on parantunut kukonaskeleen, eikä käsi ole enää niin jännittynyt.

Edistymisestä rohkaistuneena annoin käsien heilua vesijuoksussa. Tulin siitä kipeäksi, mutta entä sitten. Kättä pitää nyt liikuttaa. Keppijumppaakin olen omissa oloissani vähän tehnyt. Pitkä on vielä matka, mutta alkuun on päästy paranemisen tiellä. Olo on ollut aika positiivinen. Olen kertonut edistymisestä myös työmaalla ja työkaverit ovat olleet vilpittömän iloisia. Ehkä heitä jo kyllästytti, kun ei aikaisemmin ollut mitään hyvää kerrottavaa. Unettomuus tai vähäunisuus vielä vaivaa. Jos ei helpota, pitää kai siitäkin kohta mennä tohtorin pakeille, vaikka ei voisi vähempää kiinnostaa. Kädet tärisevät välillä kai väsymyksestä töissä, mutta kun mitään tarkkuustyötä ei tee, niin olkoon.

Tänään olisi pitänyt olla sen mukavan työfysioterapeutin luona kontrollikäynti, mutta muori oli kadonnut kuin pieru Saharaan. Kukaan ei tiennyt, missä hän oli. Hän oli kyllä siirtänyt minut toiselle fysioterapeutille, sille joka kesällä neuvoi minua makaamaan pyyherullien päällä. En suostunut hänelle menemään, vaan siirsin aikaa ensi viikolle. Kaikkea voi tapahtua ja fysioterapeutti oli varmaankin yrittänyt järjestää asioita parhain päin, mutta mun kohdalla ei mennyt putkeen. Ajan siirtyminen ei minua haittaa. Pikemminkin oli lähinnä huvittavaa, kun fysioterapeutin kollegat tohkeissaan sanoivat etsineensä tätä aikaisemminkin, mutta eivät tienneet missä työkaverinsa oli. Heillä ei ollut potilaita. Se pyyherullafysioterapeutti vaikutti ilahtuneelta, että peruutin ajan ja kiiruhti onnellisena koneensa ääreen. Onhan se mukavaa, kun ei tule potilaita häiritsemään, vaan saa puuhata muuta. Pohtia vaikka uusia pyyherullasovelluksia.

Maksa-arvot koholla

Tuntuuhan se jossain, kun kuukausikaupalla syö parasetamolia. Parturissa juttelimme käsivaivasta ja kampaaja muistutti, etten rasittaisi maksaa muulla, kun syön kipulääkkeitä. Olinhan tuota itsekin ajatellut, mutta parasetamolin turvarajana pidetään 3 grammaa vuorokaudessa, mitä en ole ylittänyt. Lääkettä on tullut kuitenkin popsittua jo useamman kuukauden ajan, joten kun lääkärille menin, pyysin samalla lähetteen maksakokeeseen. Ja koholla se arvo oli. "Ei mitenkään hälyyttävästi, mutta voisit vähentää annosta."

Tänään en päivällä ottanut lääkettä ollenkaan, paitsi aamulla 400 mg ibuprofeenia päänsärkyyn. Päätä särkee, kun unet ovat jääneet monena päivänä pariin tuntiin. Jääpussia vaan päivällä olalle ja käsivarrelle. Vähän hankalaa konttorirotalle. Ihmeen hyvin kyllä olen selvinnyt. Kipu on ehkä vähän vähentynyt. Ja käden liikkuvuus on jonkin verran parantunut kalkinmurskausoperaation jälkeen. Tai sitten kuvittelen vaan. Sattui pirusti, kun yritin sivukautta nostaa kättä. Haluan ajatella, että operaatio on auttanut.

Aika Töölön sairaalan poliklinikalle on varattuna. Myöhään keväällä. Siirsin annettua aikaa, kun osui loma-aikaan. Ajanvarauksessa ehdotti, että voisi katsoa löytyisikö jotain ehdotettua ajankohtaa aikaisempaa aikaa. "Mieluummin loman jälkeen." "Ei tässä mitään toimenpidettä vielä tehdä, on vasta poliklinikkakäynti", vastasi. Mutta kun en halua sitä käden vääntöä vielä. On liian paljon kipuja ollakseen vielä siinä vaiheessa, että olisi vain jäätynyt. Voisi aiheutua vain ongelmia liian aikaisesta irrotuksesta, ja sitä paitsi käden liikkuvuus on hieman parantunut. Voin ehkä selvitä ilman sitä toimenpidettä. Voihan tietysti olla, että sairaalan ortopedi ei kiirehtisi sitä toimenpidettä, mutta kun ei niistä koskaan tiedä. Eivät paljoa kuuntele potilasta. On huomattu.

Töissä ajattelin osallistua talon taukojumppaan, kun se työfysioterapeuttikin ehdotti keppijumppaa. En saanut keppiä nousemaan hartioiden päälle muiden mukana. Laitoin kepin takaisin nurkkaan ja katosin jumppareiden katseiden alta. Ehkä aloitan harjoitukset ensin yksinäni.

Rauhaa toipumiselle

Olin aika poissa tolaltani sen olkapääkalkin murskauksen jälkeen. En itse toimenpiteen takia, vaan siksi, miten toimenpiteen tehnyt lääkäri minulle puhui. Huolestutti myös flunssan alkaminen, miten se vaikuttaisi. Lääkäri oli suorasanainen, jotenkin töykeä, mutta otti kuitenkin huomioon sen, että minua pelotti ja teki työnsä mahdollisimman hellävaraisesti ja taitavasti. Tuntui kuitenkin, että hän ei olisi välttämättä toimenpidettä halunnut tehdä. Mitä hän halusi tuolla toimintatavallaan kertoa? Että ei pidä siitä, kun toiset lääkärit määräävät toimenpiteitä, joista itse ei ole ollut päättämässä? Määrätään toimenpiteitä, mutta ei välitetä huolehtia jatkosta. Hän oli varmaankin turhautunut. Ja kiireinen. Ehkä hän ajatteli tekevänsä turhaa työtä.

Työterveyslääkäri soitti heti aamusta. Olin räkäinen ja ihan tukossa, mutta sain selvitettyä asiaani. Olkapäätä jomotti, tuntui ronkitulta. En ollut vielä vakuuttunut, että toimenpiteestä olisi apua - varsinkin sen operaation tehneen lääkärin sanottua, että toimenpiteestä voisi olla myös haittaa. Sovittiin, että menen vastaanotolle seuraavalla viikolla, mutta nyt parantelisin olkaa ja flunssaa.

Ystävä laittoi viestiä, että on rukoillut puolestani. Olin liikuttunut. Hän sanoi myös, että flunssa tuli ehkä siksi, että varmasti antaisin käden levätä, kun en jaksaisi puuhata muuta. Hyvä oivallus. Enää ei tuntunut niin pahalta, että sitäkin pitää potea.

Kalkinmurskausoperaatio

Kerroin hoitajalle, että minua pelottaa, että operaatio sattuu. Hän hymyili leveästi ja sanoi kertovansa terveiset lääkärille. Nuorehko reippaan näköinen lääkäri tuli kohta paikalle ja kysyi, haluanko toimenpiteen. Olin hyvin hämmästynyt. Miksi täällä olisin, jos en toimenpidettä haluaisi. "Tämä voi auttaa tai sitten ei, tai pahentaa", sanoi. Mitä?! "Voiko tämä kipeyttää lisää?" Nyökkäsi. En ymmärtänyt tilannetta ollenkaan. "No, haluatko sinä, että tehdään tämä toimenpide?" "En minä osaa sanoa, jos kerran sanot, että tästä voi olla haittaa. En minä osaa arvioida, onko tästä minulle apua vai ei. Ortopedi minut tänne lähetti." Tuhahti. "Kliinikot tänne ihmisiä lähettää ja kyllä me näitä tehdään, ei siinä mitään. Mihinkään pieneen tätä ei kannata tehdä, jos on vain vähän kipuja, mutta jos ei saa nukuttua ja kivut on kovat, voi yrittää, jos tämä auttaisi. Tulee sitten ainakin yritettyä jotain." "Olen syönyt kuukausikaupalla kipulääkkeitä ja olen nukkunut kipujen takia huonosti." "No siinä tapauksessa. Onkos sinulle sovittuna mitään seurantaa tälle?" "Ei. Kai minä sitten otan yhteyttä työterveyslääkäriin, joka minut ortopedille lähetti." "Sillä lailla!" tuhahti ja käänsi päänsä pois minusta. "Voit istua tai käydä pitkäksesi, jos sinua kerran pelottaa". Menin pitkäkseni ja nieleskelin.

Spreipullosta sumutti reilusti spriitä olkaan ja käsivarteen kahteen kertaan, silmiinkin meni vähän, mutta ei mitään puudutusta ollut. "Nyt pistää vähän", sanoi, kun tuikkasi neulan olkaan. "Neulalla pilkon kalkkeja pienemmäksi." Olin kääntänyt pään pois, kun en halunnut seurata tarkemmin, mitä tapahtui. Annoin asiantuntijan keskittyä hommaansa, enkä halunnut häiritä häntä omilla reaktioillani. Todennäköisesti silmät olisivat noin lautasen kokoiset. Keskityin vain likatahran tuijottamiseen seinässä. Muutaman kerran vihlaisi pahasti, mutta tilanne oli ohi aika nopeasti. "No niin, enempää en sinua pistele." Kysyi, että sattuiko pahasti, johon vastasin, että vähemmän kuin odotin, ei pahasti. "Toivotaan, että tästä on apua. Kahteen päivään ei sitten saisi kättä liikuttaa. Pidät kättä näin", sanoi, kun seisoi edessäni käsi Napoleon-asennossa vatsan päällä.

Kiitos ja näkemiin. Olin päästäni ihan pyörällä. Mitä tämä tällainen oikein on? Miksi kyseenalaistetaan toisen lääkärin määräämä toimenpide? Onko tämä sitä samaa kuin kaikkialla muuallakin, että itse pitää tietää, osata ja ottaa vastuu kaikesta. Helkkari, ei kyllä tällaiseen kyvyt ja voimat riitä. Miten sitten jollain eläkeläismuorilla, kun meikäläisellekin on asiat aivan liian monimutkaisia. Etsin ja löydän tietoa ja otan selvää, mutta kaikkeen en sentään kykene! Silloin kesälläkin, kun kävin ekaa kertaa olkaultrassa, ultraava lääkäri sanoi, että voisi pistää kortisonia, jos sitä itse haluan, mutta hän ei sitä suosittele. En tietenkään silloin sitä halunnut. Tätä kalkinmurskausta ei kuitenkaan käsittääkseni voinut tehdä ilman tuota kortisonia. Ja sen murskauksen halusin.

Kotimatkalla olkapäätä jomotti ja tuli syviä vihlaisuja. Samanlaisia kuin toimenpiteessä. Jääpussi vähän rauhoitti. Päätä kuumotti. Flunssa oli tulossa. Kurkkukipu oli jo taittunut ja nenä vähän valui. Toivottavasti flunssan alkamisesta ei olisi haittaa toimenpiteelle. Varasin puhelinajan työterveyteen ja sain sen seuraavalle päivälle. Vasta joskus yöllä vähän ennen nukahtamista tajusin, että kättä kannattaisi pitää pari päivää kantositeessä, jotta se pysyisi mahdollisimman hyvin paikallaan siinä yhdeksänkymmenen asteen kulmassa. Tiesin aikaisemmasta pistoskerrasta, että kortisonin olisi hyvä pysyä paikoillaan mahdollisimman kauan nivelvälissä, jotta siitä olisi apua.

Kalkin murskaus olkapäästä ultraääniohjauksessa, lähde: www.shoulderdoc.co.uk

Ultrasound Guided Barbotage for Calcific tendonosis Of The Rotator Cuff, J Harris , L Funk & J Brown , 2006

Työmaalla

Pari päivää töissä ja olo on kipujen takia tukala. Ostin toisen jääpussin, jolla yritän saada jäytävän kivun asettumaan työmaalla. Töistä ei tule tietenkään mitään silloin, kun hyydytän olkavartta. Mitähän tästä talvesta ja keväästä oikein tulee.. Toinen käsivarsi on työpäivän jälkeen välillä lähes yhtä kipeä. Odotan sitä kalkinmurskausoperaatiota ensi viikolla, vaikka pelottaakin. Työkaveri lohdutti, että puudutus kyllä auttaisi.

Jotkut ovat töissä kovasti kyselleet vaivastani. Olen ottanut linjan, että kerron asiasta avoimesti, vaikka en kuulu niihin, jotka yleensä kertovat sairastelustaan. Se on mielestäni yksityisasia. Tämä blogi on kuin kirjoittaisin itselleni. Ehkä olen muuttunut tai sitten tämä on nyt niin kokonaisvaltaista, että en kestäisi tämän salailua. Ehkä on parempi, että tietävät, että en voi hyvin, vaikka päällepäin ei mitään näy. Varmaan jotkut juoruavatkin jotain, mutta mitä siitä.

Eilen otin ensimmäisen kerran sitä MSM-jauhetta, orgaanista rikkiä. Ei tuo kovin herkkua ole, mutta appelsiinimehun kanssa menee. Liukenee aika huonosti. Annostus on vähän vaikeaa, kun pussissa neuvotaan ottamaan päivässä 2 - 5 g. Arvioin, että kolme teelusikallista päivässä voisi olla sopiva. Kuulostelen aineen vaikutusta joitakin viikkoja ja ehkä lisään sitten annostusta. Jollain verkkosivulla puhuttiin jopa useammasta ruokalusikallisesta päivässä. Nivelrikkoa sairastava työkaverini on samaa jauhetta joskus käyttänyt ja saanut siitä apua vaivoihinsa. Nyt käyttää toista valmistetta, jota hänen oma lääkärinsä oman käyttökokemuksensa perusteella oli suositellut. Naureskelimme, että olen käynyt liian nuorella ortopedilla, jolla ei ole omakohtaisia kokemuksia nivelsäryistä. Jos vielä ortopedille pitää mennä, menen jollekin toiselle ja iäkkäämmälle. En ole oikein pitänyt tämän nykyisen asenteesta minua ja vaivaani kohtaan. Ei osaa kuunnella.

Autoimmuunisairauksista

Olen lukenut lukuisia keskusteluja jäätyneestä olkapäästä. Eri artikkeleissa on pohdiskeltu sairauden syytä. Mitään varsinaista syytä ei tälle sairaudelle ole löytynyt. Ilmaan on heitetty, että jäätynyt olkapää voisi olla autoimmuunisairaus, jossa oma elimistö kääntyy itseään vastaan.

Minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta, joka on autoimmuunisauraus. Parikymmentä vuotta sitten välilevyn pullistuma ja leikkauksesta toipuminen kesti useamman vuoden. Silloin todettiin, että minulla on välilevyn rappeuma. Sen syitä on vähäinen liikunta ja ylipaino ym, mutta voisiko taustalla olla myös jotain muuta, kun on kyse nuoresta normaalipainoisesta ihmisestä. Tutullani, josta kerroin aikaisemmin, ja jolla viitisen vuotta sitten todettiin jäätynyt olkapää, on myös ollut välilevytyrä. Tuleeko jäätynyt olkapää todennäköisemmin sellaiselle, jolla on ollut myös välilevyn rappeuma?

Diabeetikoille jäätynyt olkapää tulee yleisemmin kuin muille. Diabetes on autoimmuunisairaus.

Voisiko autoimmuunisairautta aiheuttava tekijä olla piilevänä meissä, joissa sellainen sairaus on joskus todettu? Voisiko tuo tekijä aina pullahtaa esiin, kun olosuhteet ovat sopivat, ja aiheuttaa jonkun uuden vaivan? Voiko autoimmuunisairautta vastaan jotenkin suojautua?

Työpaikalla olen useaan kertaan joutunut vastaamaan, että en tiedä mistä tämä vaiva johtuu. Kukaan ei sano sitä ääneen, mutta jostain kuitenkin kuulen, heidän katseistaan ja ilmeistään, että jotenkin olisin itse tämän aiheuttanut, kun en ole harrastanut tarpeeksi monipuolisesti liikuntaa tms. En ole mikään aktiiviurheilija, mutta en täysi sohvaperunakaan. Voisiko olla oma syyni, että sain tämän vaivan? Kakkostyypin diabeteksen puhkeamiseen voi itse vaikuttaa. Voiko omilla elintavoilla vaikuttaa jäätyneen olkapään syntymiseen?