Itse luin joskus talvella terveyskeskuksen lehdestä naisesta, joka oirehti, vaikka kilppariarvot olivat viiterajoissa. Olin jo aikaisemmin ihmetellyt oloani ja pähkäillyt jäätyneen olkapään yhteyttä kilpirauhasen vajaatoimintaan, ja tämän naisen tarina tuntui selvittämisen arvoiselta asialta: voiko olla oireita, vaikka arvot ovat kunnossa? Voiko minulla olla vajaatoiminta, joka on edesauttanut olkapäävaivan syntyä, vaikka syön tyroksiinia?
Joskus vuosia sitten, kun lapsettomuushoitojen aikana sanoin työterveyslääkärille lapsettomuuslääkärin ohjeen, että TSH-arvon olisi pysyttävä 1-2 välillä, lääkäri tokaisi, että hoidetaan oireita, ei arvoja. Nosti kuitenkin annosta ja arvot asettuivat kohdilleen. Olo oli joskus hoitojen välillä käsittämättömän hyvä ja ikuinen väsymys tiessään, vaikka silloin hoidettiin lapsettomuuteen vaikuttavaa hormonitasapainoa, eikä kilpirauhasen vajaatoimintaa. Ihmettelin miehelleni, että näinkö helppoa tämä on, nappi vain huuleen ja olo paranee. En silloin tiennyt, että minulla oli vajaatoiminta. Minulle oli aina sanottu arvoja mitattaessa, että arvoni ovat kunnossa, eikä mitään vajaatoimintaan viittaavaa ollut, vaikka olin väsynyt ja saamaton ja "pää sumussa". Nyt olen syönyt samaa annosta tyroksiinia kolmisen vuotta ja väsymys on saanut kaverikseen palelun. Olen ollut vilukissa jo vuosia, mutta syksystä lähtien palelu on lisääntynyt.
Tähänkin tilanteeseen sopii, että hoidetaan oireita, eikä arvoja. Ehkä tässä ajassa oirehtivat ihmiset ovat sellaisia, joilla kilpirauhaslääkitys ei vain ole kohdallaan, vaikka kilpirauhasarvot ovat viiterajojen sisällä. Hormonitasapaino on monimutkainen yhtälö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti