Puhelinaikaa oli vaikea endokrinologille saada. Kuukauden verran puhelinaikaa odottelin ja söin pienempää lisäannosta. Alun tasaantumisen jälkeen sydän alkoi taas oirehtia ylilyönneillä, joten lopetin lisätyroksiinin ottamisen ja palasin vanhaan 1,0 mg annokseen. Puhelinaikakin meni ohi, kun aika oli varattu koko päiväksi, mutta en sattunut olemaan juuri silloin vastaamassa puhelimeen, kun arvostettu lääkäri soitti. Uusi aika siirtyi taas usealla viikolla. Tein sitten lääkkeen vähentämisestä ratkaisun itse.
Kun vihdoin usean viikon odottelun jälkeen sain endokrinologin langan päähän, hän sanoi, että missään tapauksessa minulle ei voisi määrätä liotyroniinia, koska sydämeni alkaa oirehtia. Hän neuvoi pitämään tyroksiiniannoksen ennallaan ja kokeilemaan vaikka jotain ruokavaliota, mutta mitä, sitä hän ei sanonut. Eikä myöskään neuvonut, mistä voisin neuvoa ruokavalioasiaan hakea.
En ole tehnyt ruokavalioasialle mitään. Ei riitä kekseliäisyyttä. Olo on kyllä parantunut. En ole enää ollut niin väsynyt. Sanat puuroutuvat välillä suussa ja yhdistän sen toisinaan väsymykseen, mutta toisinaan en tiedä, mistä johtuu. Työkaverini sanoi, että kovalevyni on tuhoutunut ja siksi pätkii. Ehkä se on niin. Liian paljon asioita yhtä aikaa, ettei kaikkea pysty käsittelemään.
Olkavarsi ilmoittelee vihlaisuin, että olisi aika laittaa kone kiinni. Elän nyt tätä kesää. Ihmettelen ja seuraan luonnon kasvua ja lintujen puuhia. Täytyy hyväksyä se, että olen tällainen vähän rikkinäinen ihminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti