Tänään hieroja yritti kaivautua kainaalooni, kun tavoitteena oli irrotella nivelpintoja. Teki vähän kipeää, mutta hän teki sen minun parhaakseni. Huomautti, että minulla oli sellaisia lihasjumeja, jotka olivat tulleet jostain fyysisestä tekemisestä. Huomasi viikon takaiset lumityön jäljet. Se taisi ottaa kovemmalle kuin ajattelinkaan. Huomasin kyllä itsekin, että meni vähän överksi, kun olka kipeytyi. Pakkaslumi oli helppoa, vaikka sitä oli paljon, mutta plussakelillä lumi oli raskaampaa ja tuli silloin yritettyä vähän liikaa. Koko viikon on käsivarsi vähän vihoitellut. Hieroja ei ollut asiasta huolissaan. Sanoi, että pääasia, että teen. "Anna mennä vaan. Riuhtoa ei tietenkään kovin kannata, mutta kunhan teet sillä kaikkea, mihin pystyt."
En ole juurikaan jaksanut jumpata. Toisinaan kättä venyttelen, mutta pääasiassa keskityn liikuttelemaan ihan normaalin elämän puitteissa. Voimat ei riitä muuhun. Iso väsymys on ottanut vallan. Tuntuu, että olen vielä talviunilla, jonne kupsahdin ennen joulua, kun jäin sairaslomalle. Sen jälkeen olen ollut todella uupunut. Töihin herääminen on vaikeaa ja helposti nukahdan kotona illalla sohvalle. Se ei tietenkään tiedä hyvää seuraavia yöunia ajatellen.
On alkanut yhä enemmän arveluttaa, että kilpirauhanen on jollain tavalla tämän takana. Väsyn ja uupumuksen. Arvot on kyllä ihan ideaalit, joulukuussa mitatut. Ei pitäisi olla mitään. Kävin työterveyslääkärillä asiasta juttelemassa. Mukanani oli lehtiartikkeli, jossa eräs kilpirauhaspotilas kuvasi olotilaansa. Ei muista sanoja, kun puhuu ja on jatkuva väsymys ja palelee. Kuulostaa tutulta. Laittoi lähetteen endokrinologille, mutta totesi, että epäilee mielenterveyttäni. Puistin päätäni: "Olen ollut siellä kauan sitten ja tiedän mitä se on. Siellä oli ihan mustaa. Tämä ei ole sitä."
![]() |
lähde: Metsähallitus: suurpedot.fi |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti