Pitkä tie edessä

Kontrollikäynnillä työfysioterapeutin luona todettiin, että jatkan keppijumppaliikkeitä ja venyttelyä omaan tahtiin. Fysioterapeutti halusi kuulla tarkan selostuksen kalkin murskauksesta ja totesi, että lähetteen kirjoittanut ortopedi sai taas uuden sulan hattuunsa. "Määräsi rohkeasti toimenpiteen, joka ei joka ortopedin mieleen edes tule. Heinoa, että ollaan saatu hänet meille", iloisena kehui. Vastasin, että potilaan kanssa kanssakäymisessä oli tällä vähän puutteita, mutta se pitää antaa hänelle anteeksi, koska osaa hommansa. Niinhän se on, että sama ihminen ei voi olla täydellinen joka ominaisuudeltaan. Täytyy olla kiitollinen, että pääsi sellaisen lääkärin hyppysiin, jolla oli selvä näkemys, miten minut voisi parantaa. Viis siitä, jos ei usko glukosamiiniin tai ei osaa kuunnella potilaan pelkoa. Niille täytyy vain etsiä toiset kanavat.

Fysioterapeutti katsoi käden liikkeet ja totesi käden nousevan noin 110 astetta, kun nostaa etukautta ylös. Neljästäkymmenestä asteesta on parannusta huimasti. Lähes kaikki tuli pari viikkoa kalkinmurskausoperaation jälkeen, mutta sen jälkeen ei suurta edistystä ole tullut. Murskauksesta on nyt kuukauden päivät, joten edessä on ilmeisesti hidasta toipumista, vaikka olisin tietysti toivonut, että pääsisin tästä hetkessä. Alkuinnostuksen jälkeen mieliala on vähän laskenut. Kipulääkitystä en ole voinut kokonaan lopettaa, mutta päivät yritän sinnitellä ilman troppeja.

Pitkät kokouspäivät rasittavat edelleen ja koko päivän kokoustamisen jälkeen ilta kotona on kipuinen. Minun täytyy tämä ottaa paremmin huomioon, kun kalenteria täytän, vaikka ei sitä minulta juurikaan kysytä. Kuten olen aikaisemminkin todennut, työpaikalla odotetaan täyttä panosta, jos sinne kokonaisena ilmestyy.