Olin aika poissa tolaltani sen olkapääkalkin murskauksen jälkeen. En itse toimenpiteen takia, vaan siksi, miten toimenpiteen tehnyt lääkäri minulle puhui. Huolestutti myös flunssan alkaminen, miten se vaikuttaisi. Lääkäri oli suorasanainen, jotenkin töykeä, mutta otti kuitenkin huomioon sen, että minua pelotti ja teki työnsä mahdollisimman hellävaraisesti ja taitavasti. Tuntui kuitenkin, että hän ei olisi välttämättä toimenpidettä halunnut tehdä. Mitä hän halusi tuolla toimintatavallaan kertoa? Että ei pidä siitä, kun toiset lääkärit määräävät toimenpiteitä, joista itse ei ole ollut päättämässä? Määrätään toimenpiteitä, mutta ei välitetä huolehtia jatkosta. Hän oli varmaankin turhautunut. Ja kiireinen. Ehkä hän ajatteli tekevänsä turhaa työtä.
Työterveyslääkäri soitti heti aamusta. Olin räkäinen ja ihan tukossa, mutta sain selvitettyä asiaani. Olkapäätä jomotti, tuntui ronkitulta. En ollut vielä vakuuttunut, että toimenpiteestä olisi apua - varsinkin sen operaation tehneen lääkärin sanottua, että toimenpiteestä voisi olla myös haittaa. Sovittiin, että menen vastaanotolle seuraavalla viikolla, mutta nyt parantelisin olkaa ja flunssaa.
Ystävä laittoi viestiä, että on rukoillut puolestani. Olin liikuttunut. Hän sanoi myös, että flunssa tuli ehkä siksi, että varmasti antaisin käden levätä, kun en jaksaisi puuhata muuta. Hyvä oivallus. Enää ei tuntunut niin pahalta, että sitäkin pitää potea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti