Valoa tunnelin päässä

"Kun kokee vaikka pitkään suurta kipua ja vihdoin alkaa nähdä valoa tunnelin päässä, tulee tunne, että voi alkaa antaa periksi. Se johtuu siitä, kun jo vähän helpottaa. Silloin saattaa tulla tilanne, että ei pysty pitämään itseään täydessä kontrollissa. Antaa periksi", analysoi hieroja itkupurkaustani töissä. Sopii hyvin tähän tilanteeseeni. Olen hyvissä käsissä, kun hieroja hoitaa minua, yksi lääkäri pistelee minuun akupunktioneuloja ja toinen lääkäri määräsi sellaista kipulääkettä, joka auttaa, että saan nukuttua. Eikä sovi unohtaa myötätuntoista työfysioterapeuttia, joka kannusti käyttämään olkapäätä kivun rajoille.

En ole pystynyt lopettamaan yötä vasten otettavaa kahta Panacodia. Akupunktion jälkeen lääkärin kannustamana menin nukkumaan ilman lääkettä ja heräsin kramppaavaan vihlovaan kipuun aamuyöstä. Akupunktion jälkeen illalla olo oli aika hyvä monta tuntia. Ehkä seuraavan kerran jälkeen parempi olo kestää pidempään.

En ole juurikaan jumpannut. Kipu tulee vastaan heti, kun vähänkin yrittää ylittää olkapään liikkumisen rajaa. Kivun tunne ei ole hetkellinen vihlaisu vaan se jää jäytämään joksikin aikaa. En halua kokea sitä vapaaehtoisesi yhtään enempää, koska muutenkin sattuu. Käytän kättäni kuitenkin niin normaalisti kuin kykenen töissä, piha- ja kotihommissa enkä kamalasti välttele mitään tekemistä. Rännien putsaamisen jätin kyllä suosiolla puolisolle, vaikka tykkään siitä hommasta. Tuloksen näkee heti ja varsinkin sateella, kun rännit taas vetää.

Hieronta parantaa käden liikkuvuutta. Akupunktionkin jälkeen käsi nousi paremmin ja kipu oli erilaista. Saan nukuttua lääkkeen avulla paremmin. Niin monta ihmistä haluaa minulle hyvää! Valoa näyttäisi olevan tunnelin päässä!