Olkapään tilanne

"Onko sinulle koskaan tullut mieleen, että tämä voisi olla jäätynyt olkapää?" kysyi Töölön sairaalan ortopedi toukokuussa. Naurahdin, että olen saanut eri lääkäreiltä erilaisia diagnooseja, mutta kukaan ei ole suoraan sanonut olkapäätäni jäätyneeksi, mutta että itse olen päätellyt olkapääni olleen jäätynyt. "Sinun kertomuksesi sairauden kulusta, oireista ja sen eri vaiheista kuulostaa tyypilliseltä jäätyneen olkapään tapaukselta."

Ortopedi käski minun tehdä erilaisia kurkotuksia ja panna vastaan, kun hän otti käsistäni kiinni, näitä minulle jo tutuksi tulleita testejä. Kahden kandin kanssa tutkaili minua aikansa ja sanoi lopuksi: "Kirurgina minä en tälle voi tehdä mitään. Kun tässä vielä muutama kuukausi kuluu, käsi paranee vielä lisää, mutta pieni liikerajoitus voi jäädä. Voimaharjoittelu olisi nyt hyvästä."  Sanoin, että en ole mikään kuntosali-ihminen, mutta odotan kovasti puutarhatöiden alkamista. Kaikenlaista kaivuuhommaa olisi tiedossa. "Ei sitten muuta kuin lapiohommiin!" toivotti näkemiin.

Nyt kun lähes pari kuukautta on kulunut tuosta poliklinikkakäynnistä, olkapää ei enää vaivaa. Keväällä oli silloin tällöin ohimeneviä vihlaisuja käsivarressa. Hieroja oli sanonut, että ne johtuvat arpeutuneista lihaskalvoista. Ne jäytävät, kunnes paranevat. Kun oikein korkealle ja viistosti pään yli kättä kurotan, olkapään seudulla tuntuu hieman kireyttä, ei muuta. Testasin juuri, että saan jopa kädet yhteen, kun kurotan oikealla kädellä yläkautta selän taa ja otan vasemmalla alakautta kiinni. Toisinpäin en ole koskaan käsiäni yhteen saanutkaan ja nyt oikea käsivarsi tuntuu sen verran kireältä, että jää kauemmas kuin ennen. Sitä jäänyttä liikerajoitusta, mutta ei paljoa haittaa. Ja ehkä käsi vielä tästä vetreytyy ajan kanssa jonkin verran.

Lihasharjoittelua on tullut, kun on pitänyt metsää istuttaa ja puutarhassa tonkia. Hieroja kerran kuussa antaa kunnon käsittelyn. Viimeksi irrotteli jo luukalvoja. Teki vähän kipeää. Ei päästä minua helpolla, mutta jälkeenpäin on todella hyvä olla. Kuin leijuisin pois sieltä hierontapöydältä.

Hierojalla on ollut ratkaiseva merkitys tässä paranemisessa. Siitä kalkinmurskauksesta se paraneminen lähti käyntiin, vaikka operaation tehneen radiologin mukaan vaikutti mitättömiltä ne minun kalkit. Onneksi hän teki sen toimenpiteen, vaikka omituinen tilanne se silloin tammikuun alussa oli.

Pitkä on matka ollut. Voimat olivat välillä aika lopussa. Oireiden alusta alkaen reilu vuosi meni jäätyneelle olkapäälle. Todennäköisyys saada jäätynyt olkapää toisen kerran tähän samaan tai toiseen olkaan on nyt kasvanut. Seuraavalla kerralla, jos sellainen tulee, tiedän paremmin, mikä minua odottaa. Toivottavasti toista kertaa ei kuitenkaan tule.

Kilpparitilanne

Kilpirauhaslääkityksen kanssa tunsin keväällä jo epätoivoa. Endokrinologin määräämä lääkeannoksen kasvattaminen ei sopinut. Työterveyslääkärin ohjeesta puolitin lisäannoksen ja otin 25 µg tabletin aluksi joka toinen päivä. Liityin hädissäni facebookin kilpparivertaistukisivulle ja kohtalotovereiden neuvosta puolitin 25 µg tabletin ja otin 12,5 µg joka päivä, jotta annos olisi tasainen. Alkoivat riidellä siellä vertaistukisivulla, joten päätin lähteä sieltä.

Puhelinaikaa oli vaikea endokrinologille saada. Kuukauden verran puhelinaikaa odottelin ja söin pienempää lisäannosta. Alun tasaantumisen jälkeen sydän alkoi taas oirehtia ylilyönneillä, joten lopetin lisätyroksiinin ottamisen ja palasin vanhaan 1,0 mg annokseen. Puhelinaikakin meni ohi, kun aika oli varattu koko päiväksi, mutta en sattunut olemaan juuri silloin vastaamassa puhelimeen, kun arvostettu lääkäri soitti. Uusi aika siirtyi taas usealla viikolla. Tein sitten lääkkeen vähentämisestä ratkaisun itse.

Kun vihdoin usean viikon odottelun jälkeen sain endokrinologin langan päähän, hän sanoi, että missään tapauksessa minulle ei voisi määrätä liotyroniinia, koska sydämeni alkaa oirehtia. Hän neuvoi pitämään tyroksiiniannoksen ennallaan ja kokeilemaan vaikka jotain ruokavaliota, mutta mitä, sitä hän ei sanonut. Eikä myöskään neuvonut, mistä voisin neuvoa ruokavalioasiaan hakea.

En ole tehnyt ruokavalioasialle mitään. Ei riitä kekseliäisyyttä. Olo on kyllä parantunut. En ole enää ollut niin väsynyt. Sanat puuroutuvat välillä suussa ja yhdistän sen toisinaan väsymykseen, mutta toisinaan en tiedä, mistä johtuu. Työkaverini sanoi, että kovalevyni on tuhoutunut ja siksi pätkii. Ehkä se on niin. Liian paljon asioita yhtä aikaa, ettei kaikkea pysty käsittelemään.

Olkavarsi ilmoittelee vihlaisuin, että olisi aika laittaa kone kiinni. Elän nyt tätä kesää. Ihmettelen ja seuraan luonnon kasvua ja lintujen puuhia. Täytyy hyväksyä se, että olen tällainen vähän rikkinäinen ihminen.

Sydän käy kierroksilla

Vajaatoimintalääkityksen säätö ei ole helppoa. Muutama viikko takana lääkeannoksen nostoa ja sydän käy kierroksilla. Eilen tuntui, että pumppu tulee kurkusta ulos, eikä meinannut tasaantua millään. Aikani puuskutin ja yritin rauhoittua, vaan olo ei asettunut. Oli lähdettävä kotiin lepäämään. Stressillä lienee osansa ja kellon vääntämisellä kesäaikaan, mutta lääkitystä epäilen eniten. Tänään sydän on jatkanut pompottamista tiheämpään tahtiin, mutta tukalaksi olo ei ole mennyt.

Lääkkeen säätöä määrännyt endokrinologi oli tavattavissa vasta kuukauden päästä, joten marssin työterveyteen. Sain harkittavaksi annoksen pientä laskua siten, että otan 25µg lisää entisen 0,1 mg:n lisäksi vain joka toinen päivä. Kokeilen siihen asti, kunnes saan endokrinologin langan päähän.

Liekö kohta vuoden kestänyt olkapäävaiva rasittanut kroppaa niin paljon, että kilpirauhanen alkoi oirehtia. Onhan tämä raskasta ollut. Puhe ollut pari päivää välillä tosi takkuista ja takeltelut selvästi hämmästyttävät työkavereita. En jaksa selittää.

Kysyin työterveyslääkäriltä myös, kannattaisiko perua minulle varattu ortopedin poliklinikka-aika, kun olka on jo elpynyt niin hyvin. Liikerata on melkein kunnossa ja kipuja on enää harvemmin. Neuvoi, että pitäisin ajan, jos käsi ei ole täysin terve, niin saisin asian "virallisesti" päätökseen. Toimenpidettä ei ole vielä tiedossa, vaan vasta konsultaatiokäynti. Vien ehkä jonkun poliklinikka-ajan, mutta kai se on paras varmistaa tilanne sairaalaortopedin luona, kun ihan kunnossa en vielä ole. Aika on kuukauden päästä.

Hierontaa äärirajoille

Taitava nivelmanipuloija tämä hierojani. Auttanut suunnattomasti käteni paranemisen kanssa. "Tämä tuntuu jo lähes normaalilta tämä käsivartesi", sanoi kun pyöritteli hauistani. "Kalvoissa tuntuu jonkin verran arpikudosta, joka varmaan toisinaan vihoittelee, mutta muuten oikein hyvältä vaikuttaa." Viime joogan jälkeen oli tuntunut kuin joku rengas olisi puristanut käsivarren ympärillä. Olin kovasti yrittänyt venytellä kättäni ja tunsinkin edistyneeni ison harppauksen. Illalla kotona tuli sitten tuo puristava kivun tunne. Hieroja sanoi sen johtuvan hermoista. Kivut olivat aamulla ohi.

"Anteeksi, olen tänään aika kovaotteinen", sanoi, kun yritti nyhtää käsivarttani irti olkanivelestä. "Huomaan.. Menet aina sinne äärirajalle, jonne tänään pääsee. Joka kerta luulen, ettei kättäni tai olkaani voi enempiä irrotella, mutta aina menet vähän pidemmälle." "Niinpä. Nyt pitäisi vaan saada voimaa tähän käteen. Ei väliä mitä teet, kunhan teet." Hieronnan jälkeen ojentelin ja venytin kättäni ylöspäin ja huomasin taas edistystä. "Paljoa ei enää puutu, että saan tämän suoraksi." Venytys tekee vähän kipeää ja pidempi venytys saa käsivarren tärisemään, mutta ei haittaa, koska ei kestä loputtomiin.

Reilun kuukauden päästä tulee vuosi siitä, kun tunsin ensimmäiset oireet käsivarressa. Silloin en tietenkään voinut aavistaa, mikä minua odottaisi syksyn alkaessa. Koettelemusten vuosi.

Kilpirauhasen vajaatoiminta ja jäätynyt olkapää

Endokrinologi ei ottanut kantaa, onko kilpirauhasen vajaatoiminnalla yhteyttä jäätyneeseen olkapäähän. Kilpirauhasarvot ovat kunnossa, mutta väsymys on valtava, palelee ja sanat katoavat päästä. Totesi, että oireeni sopivat useaan eri vaivaan, mutta voidaan kokeilla tyroksiiniannoksen nostoa ja tarvittaessa T3-hormonilääkitystä, liotyroniinia, jos tyroksiinin nosto ei paranna oloa. Puhui myös plasebovaikutuksesta, siitä, miten oireet voivat helpottaa, kun kovasti uskoo, että saa oikeaa lääkettä. Kertoi, että netti on pullollaan kirjoituksia ihmisistä, joilla on kilpirauhasoireita, vaikka TSH- ja T4V-arvot ovat viiterajojen sisällä. On muodostunut viimeaikojen ilmiöksi ja hieman ihmetyttää, kun sadat ja tuhannet ihmiset yhtäaikaisesti näinä aikoina oirehtivat. Totesi, että tavallinen lääkäri tässä tilanteessa katsoisi arvojani, eikä näkisi niissä korjaamisen varaa. Kertoi, että kyse on asiasta, josta ei vielä ole tutkimustietoa, mutta hoitokokeilulla voidaan yrittää oireitani parantaa.

Itse luin joskus talvella terveyskeskuksen lehdestä naisesta, joka oirehti, vaikka kilppariarvot olivat viiterajoissa. Olin jo aikaisemmin ihmetellyt oloani ja pähkäillyt jäätyneen olkapään yhteyttä kilpirauhasen vajaatoimintaan, ja tämän naisen tarina tuntui selvittämisen arvoiselta asialta: voiko olla oireita, vaikka arvot ovat kunnossa? Voiko minulla olla vajaatoiminta, joka on edesauttanut olkapäävaivan syntyä, vaikka syön tyroksiinia?

Joskus vuosia sitten, kun lapsettomuushoitojen aikana sanoin työterveyslääkärille lapsettomuuslääkärin ohjeen, että TSH-arvon olisi pysyttävä 1-2 välillä, lääkäri tokaisi, että hoidetaan oireita, ei arvoja. Nosti kuitenkin annosta ja arvot asettuivat kohdilleen. Olo oli joskus hoitojen välillä käsittämättömän hyvä ja ikuinen väsymys tiessään, vaikka silloin hoidettiin lapsettomuuteen vaikuttavaa hormonitasapainoa, eikä kilpirauhasen vajaatoimintaa. Ihmettelin miehelleni, että näinkö helppoa tämä on, nappi vain huuleen ja olo paranee. En silloin tiennyt, että minulla oli vajaatoiminta. Minulle oli aina sanottu arvoja mitattaessa, että arvoni ovat kunnossa, eikä mitään vajaatoimintaan viittaavaa ollut, vaikka olin väsynyt ja saamaton ja "pää sumussa". Nyt olen syönyt samaa annosta tyroksiinia kolmisen vuotta ja väsymys on saanut kaverikseen palelun. Olen ollut vilukissa jo vuosia, mutta syksystä lähtien palelu on lisääntynyt.

Tähänkin tilanteeseen sopii, että hoidetaan oireita, eikä arvoja. Ehkä tässä ajassa oirehtivat ihmiset ovat sellaisia, joilla kilpirauhaslääkitys ei vain ole kohdallaan, vaikka kilpirauhasarvot ovat viiterajojen sisällä. Hormonitasapaino on monimutkainen yhtälö.

Vihlaisuja olkavarressa

Ei hellitä tauti otettaan. Kolmatta viikkoa kuuntelen lisääntyneitä vihlaisuja olkapäässä ja olkavarressa. Sellaisia täsmäiskuja, ei jatkuvaa jomotusta. Onkohan taas joku uusi vaihe alkamassa? Toivottavasti liittyy vain paranemiseen, eikä kyse ole käänteestä pahempaan. Tänään joogassa ainakin huomasin, että ylöspäin pystyn venyttämään kättä seistessä paremmin kuin aikaisemmin. Selinmakuulla käsi ei tosin veny lähellekään lattiaa, kun nostan sen pään yläpuolelle, joten lepuutan sitä otsaa vasten.

Olo on melkoisen uupunut. Sain varattua ajan sille endrokrinologille parin viikon päähän. Ehkä tämä uupumus ja saamattomuus liittyy pitkään kestäneeseen olkapäävaivaan eikä kilpirauhaseen, mutta haluan tsekata asian. Palelua en ymmärrä. Tukkakin lähtee päästä - siitä kampaaja joka kerran minulle on jo vuosia huomauttanut. Onneksi kuitenkin tulee uutta tilalle. Hapsottaa, mutta minkä sille mahdan.

Olen vähentänyt MSM-jauheen määrää yhteen reiluun teelusikkaan aamulla. Kun lopetin panacodit, jotka aiheuttaa ummetusta, vatsa alkoi toimia liian tehokkaasti. Vielä ei ole löytynyt tasapainoa. Panacodien lopettaminen ei aiheuttanut vieroitusoireita. Otinkin niitä vain yötä vasten, joten ehkä kodeiinista ei kehittynyt riippuvuutta. Nyt olen alkanut pohtia, josko pitäisi taas alkaa ottaa yksi yötä vasten, kun vihlaisut ovat alkaneet vaivata. Jotenkin ne kuitenkin unohdan, kun menen nukkumaan, enkä ole kipuihin herännyt. Paras jättää tropit ottamatta, kun ilman pärjää. Toivottavasti maksa on alkanut elpyä. Tässä joskus keväällä pitäisi maksa-arvot katsoa uudelleen, kunhan lääkkeitten lopettamisesta on kulunut riittävän kauan aikaa.

Olkapää rutisee

Rutina olkapäässä tuntuu taivaalliselta! Olkanivel alkaa oikeasti irrota kuopastaan, minne on kuukausiksi jämähtänyt. Yritän tavallisissa tilanteissa kurotella oikeaa kättä kuten ennen. Joskus jonnekin jo yletyn, joskus en. Monta kuukautta olen nostellut ja kurotellut pääasiassa vasurilla. Nyt täytyy erikseen muistuttaa itseään, että oikeaa kättä ei saa unohtaa, vaikka se vielä huonompi onkin.

Tänään hieroja yritti kaivautua kainaalooni, kun tavoitteena oli irrotella nivelpintoja. Teki vähän kipeää, mutta hän teki sen minun parhaakseni. Huomautti, että minulla oli sellaisia lihasjumeja, jotka olivat tulleet jostain fyysisestä tekemisestä. Huomasi viikon takaiset lumityön jäljet. Se taisi ottaa kovemmalle kuin ajattelinkaan. Huomasin kyllä itsekin, että meni vähän överksi, kun olka kipeytyi. Pakkaslumi oli helppoa, vaikka sitä oli paljon, mutta plussakelillä lumi oli raskaampaa ja tuli silloin yritettyä vähän liikaa. Koko viikon on käsivarsi vähän vihoitellut. Hieroja ei ollut asiasta huolissaan. Sanoi, että pääasia, että teen. "Anna mennä vaan. Riuhtoa ei tietenkään kovin kannata, mutta kunhan teet sillä kaikkea, mihin pystyt."

En ole juurikaan jaksanut jumpata. Toisinaan kättä venyttelen, mutta pääasiassa keskityn liikuttelemaan ihan normaalin elämän puitteissa. Voimat ei riitä muuhun. Iso väsymys on ottanut vallan. Tuntuu, että olen vielä talviunilla, jonne kupsahdin ennen joulua, kun jäin sairaslomalle. Sen jälkeen olen ollut todella uupunut. Töihin herääminen on vaikeaa ja helposti nukahdan kotona illalla sohvalle. Se ei tietenkään tiedä hyvää seuraavia yöunia ajatellen.

On alkanut yhä enemmän arveluttaa, että kilpirauhanen on jollain tavalla tämän takana. Väsyn ja uupumuksen. Arvot on kyllä ihan ideaalit, joulukuussa mitatut. Ei pitäisi olla mitään. Kävin työterveyslääkärillä asiasta juttelemassa. Mukanani oli lehtiartikkeli, jossa eräs kilpirauhaspotilas kuvasi olotilaansa. Ei muista sanoja, kun puhuu ja on jatkuva väsymys ja palelee. Kuulostaa tutulta. Laittoi lähetteen endokrinologille, mutta totesi, että epäilee mielenterveyttäni. Puistin päätäni: "Olen ollut siellä kauan sitten ja tiedän mitä se on. Siellä oli ihan mustaa. Tämä ei ole sitä."

lähde: Metsähallitus: suurpedot.fi