perjantai 21. joulukuuta 2012

Hieronnasta voimaa

Jälleen sain tuntea hieronnan lempeän voiman. Tunti yläkropan käsittelyä ja olkavarsien pyöritystä saa taas tuntemaan, että kyllä tämä tästä vielä hoituu. Olkanivelen aukaisu ja käsivarren lihasten pehmitys ei ole sieltä hellimmästä päästä käsittelyä, mutta ei kuitenkaan sietämätöntä. Hieronnan jälkeen käsi liikkuu taas paremmin ja olo on kevyt. Kestäisipä tämä olo vaan pidempään. Kotiin päästyä on kyllä treffit jääpussin kanssa.

Hieroja totesi, että toisen olkavarren lihaksista ja olkapäästä huomaa, että suojelen paremmalla kädellä sitä kipeää. Siitä löytyy paljon jännityksiä. Hän epäili, että toisen olkavarren kipuilut johtuvat juuri tuosta toisen käden rasittumisesta, kun pyrin sillä suojelemaan kipeää kättä. Kertoi tällaisten heijastusvaikutusten olevan kiistanalaisia ja siksi ymmärsi, miksi ortopedi ei nähnyt tätä yhteyttä. "Kun ei ole tutkimustietoa, niin silloin sitä ei ole olemassa, vaikka kokemusperäistä tietoa olisikin."

Olen myös huomannut, että jos hieronnassa tai aikaisemmin fysioterapiassa käsittely teki kipeää, alan hengittää syvemmin ja hitaammin. Keskityn olemiseen ja rentoutumiseen. Tämä reaktio on tullut ihan luonnostaan tuollaisessa tilanteessa. Aikaisemmin syksyllä fysioterapeutti huomautti minulle, että ei kannattaisi hengittää noin syvään, kun hänen käsittelynsä teki tosi kipeää. Hänen mukaansa syvään hengittäminen pahentaa kivun tuntemusta. Pitäisi hengittää nopeammin tai normaalisti. Mieleeni tuli amerikkalaisten elokuvien synnytyspuhkumiset, hih-hih-hih-hengitys. Omat tuntemukseni ovat olleet kyllä toiset. Hieroja suositteli kivun hetkellä myös hiljentymistä ja syvään hengitystä, rentoutumiseen keskittymistä.

Puhun hierojalla aika paljon. Vihjaisikohan hän, että pulisen liikaa..



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti