Olen pettynyt, koska kipu ei ole hellittänyt, vaikka olen ollut sairas- ja joululomalla. Käsivarren kivulla ei ole mitään logiikkaa. Ihan sama, olenko vain levännyt vai olenko puuhastellut, tehnyt lumitöitä, pessyt kylppäriä tai tyhjentänyt seinämiltään jäätynyttä pikakompostoria. Kipulääkettä on popsittava päivin öin ja jääpussin kanssa seurusteltava. Eilen oli todella huono päivä, eikä itku ollut kaukana. Ehkä se kalkinpoisto tuo tähän jotain helpotusta.
Joulunaikaan tapasin isääni, jolle lääkäri oli määrännyt glukosamiinia nivelrikkokipuihin. Kysyin isältä, auttaako lääke. Hän sanoi, että kyllä auttaa. Kun ortopedilta ennen joulua kysyin, olisiko glukosamiinista apua tähän olkapäävaivaan, hän vastasi tylysti: "Ei ole. Olisin sitä sinulle kirjoittanut, jos siitä jotain apua olisi." En ole asiaa kuitenkaan mielestäni kokonaan haudannut. Kysyn jossain toisessa yhteydessä joltain toiselta lääkäriltä. Ehkä pitäisi kokeilla sitä hainrustovalmistetta. Siinä pitoisuus on tietysti olematon tuohon lääkkeeseen verrattuna.
Näinä parina viikkona, kun olen ollut kotona, on nukuttanut kamalasti. Päivärytmi on keikahtanut täysin päälaelleen, mutta onneksi sillä ei ole ollut väliä. Töihin paluu pelottaa. Kipu ei ole hellittänyt, mutta täytyy yrittää, miten hommissa pärjää. Tämä kotiin jääminen ei ole mikään ratkaisu. Töissä tekemättömät työt odottavat ja uudet vaatimukset ja odotukset tunkevat sisään ovista ja ikkunoista. Jos töihin ilmestyy kokonaisena, kokonaista panosta myös odotetaan. Saa nähdä, mihin pystyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti