Olkapään tilanne

"Onko sinulle koskaan tullut mieleen, että tämä voisi olla jäätynyt olkapää?" kysyi Töölön sairaalan ortopedi toukokuussa. Naurahdin, että olen saanut eri lääkäreiltä erilaisia diagnooseja, mutta kukaan ei ole suoraan sanonut olkapäätäni jäätyneeksi, mutta että itse olen päätellyt olkapääni olleen jäätynyt. "Sinun kertomuksesi sairauden kulusta, oireista ja sen eri vaiheista kuulostaa tyypilliseltä jäätyneen olkapään tapaukselta."

Ortopedi käski minun tehdä erilaisia kurkotuksia ja panna vastaan, kun hän otti käsistäni kiinni, näitä minulle jo tutuksi tulleita testejä. Kahden kandin kanssa tutkaili minua aikansa ja sanoi lopuksi: "Kirurgina minä en tälle voi tehdä mitään. Kun tässä vielä muutama kuukausi kuluu, käsi paranee vielä lisää, mutta pieni liikerajoitus voi jäädä. Voimaharjoittelu olisi nyt hyvästä."  Sanoin, että en ole mikään kuntosali-ihminen, mutta odotan kovasti puutarhatöiden alkamista. Kaikenlaista kaivuuhommaa olisi tiedossa. "Ei sitten muuta kuin lapiohommiin!" toivotti näkemiin.

Nyt kun lähes pari kuukautta on kulunut tuosta poliklinikkakäynnistä, olkapää ei enää vaivaa. Keväällä oli silloin tällöin ohimeneviä vihlaisuja käsivarressa. Hieroja oli sanonut, että ne johtuvat arpeutuneista lihaskalvoista. Ne jäytävät, kunnes paranevat. Kun oikein korkealle ja viistosti pään yli kättä kurotan, olkapään seudulla tuntuu hieman kireyttä, ei muuta. Testasin juuri, että saan jopa kädet yhteen, kun kurotan oikealla kädellä yläkautta selän taa ja otan vasemmalla alakautta kiinni. Toisinpäin en ole koskaan käsiäni yhteen saanutkaan ja nyt oikea käsivarsi tuntuu sen verran kireältä, että jää kauemmas kuin ennen. Sitä jäänyttä liikerajoitusta, mutta ei paljoa haittaa. Ja ehkä käsi vielä tästä vetreytyy ajan kanssa jonkin verran.

Lihasharjoittelua on tullut, kun on pitänyt metsää istuttaa ja puutarhassa tonkia. Hieroja kerran kuussa antaa kunnon käsittelyn. Viimeksi irrotteli jo luukalvoja. Teki vähän kipeää. Ei päästä minua helpolla, mutta jälkeenpäin on todella hyvä olla. Kuin leijuisin pois sieltä hierontapöydältä.

Hierojalla on ollut ratkaiseva merkitys tässä paranemisessa. Siitä kalkinmurskauksesta se paraneminen lähti käyntiin, vaikka operaation tehneen radiologin mukaan vaikutti mitättömiltä ne minun kalkit. Onneksi hän teki sen toimenpiteen, vaikka omituinen tilanne se silloin tammikuun alussa oli.

Pitkä on matka ollut. Voimat olivat välillä aika lopussa. Oireiden alusta alkaen reilu vuosi meni jäätyneelle olkapäälle. Todennäköisyys saada jäätynyt olkapää toisen kerran tähän samaan tai toiseen olkaan on nyt kasvanut. Seuraavalla kerralla, jos sellainen tulee, tiedän paremmin, mikä minua odottaa. Toivottavasti toista kertaa ei kuitenkaan tule.

Kilpparitilanne

Kilpirauhaslääkityksen kanssa tunsin keväällä jo epätoivoa. Endokrinologin määräämä lääkeannoksen kasvattaminen ei sopinut. Työterveyslääkärin ohjeesta puolitin lisäannoksen ja otin 25 µg tabletin aluksi joka toinen päivä. Liityin hädissäni facebookin kilpparivertaistukisivulle ja kohtalotovereiden neuvosta puolitin 25 µg tabletin ja otin 12,5 µg joka päivä, jotta annos olisi tasainen. Alkoivat riidellä siellä vertaistukisivulla, joten päätin lähteä sieltä.

Puhelinaikaa oli vaikea endokrinologille saada. Kuukauden verran puhelinaikaa odottelin ja söin pienempää lisäannosta. Alun tasaantumisen jälkeen sydän alkoi taas oirehtia ylilyönneillä, joten lopetin lisätyroksiinin ottamisen ja palasin vanhaan 1,0 mg annokseen. Puhelinaikakin meni ohi, kun aika oli varattu koko päiväksi, mutta en sattunut olemaan juuri silloin vastaamassa puhelimeen, kun arvostettu lääkäri soitti. Uusi aika siirtyi taas usealla viikolla. Tein sitten lääkkeen vähentämisestä ratkaisun itse.

Kun vihdoin usean viikon odottelun jälkeen sain endokrinologin langan päähän, hän sanoi, että missään tapauksessa minulle ei voisi määrätä liotyroniinia, koska sydämeni alkaa oirehtia. Hän neuvoi pitämään tyroksiiniannoksen ennallaan ja kokeilemaan vaikka jotain ruokavaliota, mutta mitä, sitä hän ei sanonut. Eikä myöskään neuvonut, mistä voisin neuvoa ruokavalioasiaan hakea.

En ole tehnyt ruokavalioasialle mitään. Ei riitä kekseliäisyyttä. Olo on kyllä parantunut. En ole enää ollut niin väsynyt. Sanat puuroutuvat välillä suussa ja yhdistän sen toisinaan väsymykseen, mutta toisinaan en tiedä, mistä johtuu. Työkaverini sanoi, että kovalevyni on tuhoutunut ja siksi pätkii. Ehkä se on niin. Liian paljon asioita yhtä aikaa, ettei kaikkea pysty käsittelemään.

Olkavarsi ilmoittelee vihlaisuin, että olisi aika laittaa kone kiinni. Elän nyt tätä kesää. Ihmettelen ja seuraan luonnon kasvua ja lintujen puuhia. Täytyy hyväksyä se, että olen tällainen vähän rikkinäinen ihminen.